Rasmus pyysi minua auttamaan matematiikan sanallisissa tehtävissä. Minun piti lähinnä kääntää ne kysymykset suomeksi, joita Rasmus ei ymmärtänyt.
Ensimmäisessä tehtävässä piti selvittää,että jos ravintoloitsija tilaa lastin viiniä, joka maksaa xxx, ja myy sitä ulos xxx-hintaan, niin paljon hän saa voittoa.
Toisena tehtävänä oli laskea viinapullon hinta baarissa, jos xxxx on xxxx jne.
Pienessä mielessäni mietiskelin, että koululaiset voisivat varmaan laskea vaikkapa maitolitran hintaa.
Kun aloin kiinnittää asiaan huomiota, niin tajusin, että myös omassa italian kirjassani on jatkuvasti alkoholiin liittyviä lauseita, vieläpä melko hassuja sellaisia:
-Hän näyttää väsyneeltä. Hän taisi juoda eilen liikaa viiniä.
Jos hän joisi vähemmän viiniä, hän olisi pirteämpi.
- Jos pidät tästä viinistä, niin miksi et juo vielä lasillista.
Jos juon vielä enemmän, en pysty enää työskentelemään.
Postipoikamme, joka on itseasiassa 50-mies, haisee alkoholilta iltapäivisin. Aluksi ajattelin, että hän on alkoholisti ja ajelee tyynesti humalapäissään postimopollaan. Myöhemmin tajusin, että todennäköisesti hän vaan nauttii normaalin työmiehen lounaan, johon kuuluu 1-3 lasia viimiä.
Kohtuuden nimissä täytyy myöntää, että naiset eivät juo, ainakaan humalaan asti. Kaikilla illallisilla, joilla olen ollut, naiset ovat juoneet maksimissaan 2 lasia viiniä.
Ehkäpä nämä tehtävät ja ja kirjat ovatkin miesten kirjoittamia?
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Italian alkoholipolitiikka osa 1
Julis on 15-vuotias ja pitkä ikäisekseen. En tiedä, johtuuko hänen hämäävästä ulkonäöstään vai mistä, mutta koko vuoden ajan hänelle on yritetty tarjota viiniä ravintoloissa, joissa olemme olleet syömässä.
Jokaikinen kerta, kun olemme tilanneet viinipullon pöytään, on myös Juliukselle katettu lasi sitä varten. Ei puhettakaan, että kysyttäisiin meiltä, käykö tämä. Ei - kattaus tulee automaattisesti.
Viimeisin yritys "juottaa" pienokaistamme tapahtui viettäessämme anoppini Oilin (70v) ja Rassen (11v) syntymäpäiviä. Tilasimme alkuun pullon kuohuviiniä. Juliukselle tuotiin lasi. Kaikille aikuisille oli jo kaadettu ja tarjoilija alkoi juuri kaataa Juliyukselle. Hän kieltäytyi. Tarjoilija hämmästyi suuresti.
- tarjoilija: eikö?
- Julius: ei kiitos.
- tarkoilija: no jos edes pikkuisen?
- Julius: ei kiitos.
- tarkoilija: no eikö edes ihan pikkuriikkisen????
- Julius: ei kiitos, ei todellakaan
- Tarjoilija syvään huokaisten: no sitten ensi vuonna.
Jokaikinen kerta, kun olemme tilanneet viinipullon pöytään, on myös Juliukselle katettu lasi sitä varten. Ei puhettakaan, että kysyttäisiin meiltä, käykö tämä. Ei - kattaus tulee automaattisesti.
Viimeisin yritys "juottaa" pienokaistamme tapahtui viettäessämme anoppini Oilin (70v) ja Rassen (11v) syntymäpäiviä. Tilasimme alkuun pullon kuohuviiniä. Juliukselle tuotiin lasi. Kaikille aikuisille oli jo kaadettu ja tarjoilija alkoi juuri kaataa Juliyukselle. Hän kieltäytyi. Tarjoilija hämmästyi suuresti.
- tarjoilija: eikö?
- Julius: ei kiitos.
- tarkoilija: no jos edes pikkuisen?
- Julius: ei kiitos.
- tarkoilija: no eikö edes ihan pikkuriikkisen????
- Julius: ei kiitos, ei todellakaan
- Tarjoilija syvään huokaisten: no sitten ensi vuonna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)