Elämää vuorilla

Olen aina unelmoinut asumisesta vuorilla, pienessä idyllisessä vuorikylässä. Sellaisessa, jossa käydään lomamatkalla, talvisin hiihtämässä tai kesäisin vaeltelemassa. Kylä, vaikka pienikin, pursuaisi elämää, ihania pieniä liikkeitä ja hyviä ravintoloita.

No en haavele enää. En koskaan ennen ajatellut, että vuoristokylät ovat totta tosiaan melkoisen korkealla vuoristossa. Seurauksella, että siellä ilmasto on huomattavasti kylmempi kuin alhaalla laaksossa. Katselin eilen Leccon vuoria rankan vesisateen jälkeen, ja vuorten huiput olivat valkeana lumesta. Livignossa oli satanut melkein puolimetriä lunta viime viikolla. Täällä Leccossa me kuitenkin kuljemme kesävaatteissa 25 asteen miellyttävässä päivälämpötilassa.

Leccossa asuessa saa kuitenkin häivähdyksen vuorielämästä. Ihmiset lähtevät lauantaiaamuna aikaisin vaeltamaan tai kiipeilemään lähivuorille. Leccon kaupungin ympärillä on valtavat määrät kiipeilyreittejä ja se on täällä suosittu harrastus. Kuulemma puhutaankin Leccon "hämähäkeistä", hyvistä Leccolaisista kiipeilijöistä.

Talvella on suosittua olla oma tai vuokrattu asunto jossain lähihiihtokohteissa. Todennäköisesti Bormiossa tai Livignossa. Sinne lähdetään joka perjantai jotakuinkin koko kauden ajan. Toisaalta niin mekin varmaan tekisimme, jos asuisimme täällä jatkuvasti. Tulee melkoisen kalliiksi ostaa joka viikonloppu hiihtokortit eri kohteissa koko poppoolle ja tietenkin kustantaa hotelliasuminen. Tänä talvena kuitenkin halusimme kiertää mahdollisimman paljon hiihtoalueita.

Lapset ovat tämän viikon koulun järjestämällä kesäleirillä. Torstain ohjelmassa oli retki vuorille. Siis päivän haikkaus jossain lähireiteillä. En tiedä minne menivät, mutta nämä vuoret ovat täällä melkoisen jyrkkiä ja reitit vaikeita. En haluaisi olla yksi ohjaajista, joka luotsaa 50 ala-asteikäistä kapeilla vuoripoluilla.

Syksyllä paikallinen lehtemme raportoi jatkuvasti miten joku vanha papparainen oli loukkaantunut vuorilla. Usein kyse oli liukastumisesta. Papat olivat ilmeisesti sienijahdissaan menneet hieman liian vaikeille rinteille. Pasta con funghi porcini (pastaa tattien kera) onkin täällä suosittu ja mielettömän hyvä primi piatti, jota kannattaa aina tilata, jos vain listalta löytyy. Näin tämänkertainen kirjoitukseni loppuu ruokaan, aivan kuten italiassa kuuluukin!

Tutto bene

Italiankielen  tunneilla ja oppikirjoista opin, että italiassa kysytään tavattaessa ”come stai”, kuinka voit.

Mutta Leccossa (en tiedä muualla päin italiaa) ei todellakaan kysytä näin, vaan kaikki kysyvät ”tutto bene”, ”Onko  kaikki hyvin”.  Rakastan tätä! Sillä jotenkin se on paljon osaanottavaisempi kuin come stai. Aivan kuin kysyjä aivan oikeasti haluaisi kuulla olotilastani. Sitä paitsi tarkkailtuani pitkään muita ihmisiä, opin, että tuohon sinänsä tapojen vaatimaan kysymykseen voi vastata myös, että ei, kaikki ei ole hyvin.  Olenkin käyttänyt tätä asiantilaa hyväkseni monet kerrat ja luettelut kysyjälle sen hetkiset harminaiheeni.

Toinen sanonta, jonka opin oppikirjoista,  mutta jota ei täällä juuri käytetä on arrividerci eli näkemiin.  Viljelin sitä pitkään ja sinnikkäästi aina poistuessani kaupoista ja liikkeistä. Lopulta annoin periksi ja nyt osaan sanoa jo sujuvasti  ”buogiorno” tai buongiornata” . Käytännössä  tämä tarkoittaa sitä, että kun astun kauppaan sanon hyvää päivää ja kun poistun kaupasta sanon hyvää päivää.  Läheisen  Pennymarketin kassapoika on tehnyt taiteen hyvästelystä. Sanonkin nykyään aina vieraillemme, että menkää ostamaan jotain Pennymarketista ihan vain sen takia, että kuulisitte pojan hyvästelevän teidät. Hän pystyy jotakuinkin kahteen sekuntiin sanomaan; ”graziearrividercibuongiornata” , joskus hän lisää siihen vielä jonkun neljännen kohteliaisuuden.

muodin orjana

Odotin innoissani kesän ja lämpimien kelien alkua. Ajattelin miten ihanaa päästä kulkemaan shortseissa ja hameissa ja mekkosissa. Koulun pihalla huomaan kuitenkin olevani erilainen nuori. Eihän kukaan, siis korostaen ei kukaan, käytä shortseja…..

Tänä keväänä pitää olla pillilahkeiset kesähousut, ballerinat ja sitten voi kesän kunniaksi laittaa jonkin kevyen kesäpaidan. Vielä kuukausi sitten kaikki kulkivat kevätsaappaissa, jotka ovat onneksi nyt vaihtunet sandaaleihin ja ballerinoihin. (En nimittäin koskaan tullut hankkineeksi sellaisia.)  Paitsi lauantaina, kun olimme katsomassa tennisturnauksen loppuottelua klubillamme. Tyynesti 30 asteen helteessä seisoen eräs tyylikäs donna seurasi koko ottelun polviin asti ulottuvissa kevätsaappaissaan. En pystynyt olemaan miettimättä miten hiki virtasi saappaiden sisällä.

Leccossa ihmiset jakaantuvat kahtia. On mammoja, jotka pukeutuvat vähän miten sattuu. Heillä saattaa olla myös muutama ylimääräinen kilo vyötärön ympärillä ja meikatakaan he eivät jaksa ihan joka tilaisuuteen.  (ihan kuin kuvailisin itseäni!!)  Mutta sitten suuri osa pukeutuu viimeisemmän muodin mukaan. Ja vaatteita ostetaan paljon!

Laskin kerran huvikseni Rassen luokkalaisen äidin talvitakkeja, taisin päästä 10:neen erilaiseen. Sitten sekosin laskuissani. Tuntui, että joka iltapäivä hänellä oli erilainen takki ja myös siihen sopiva käsilaukku. Haluaisin nähdä  näiden naisten laukkukomerot!

Tämä muodin seuraaminen ja käsilaukkujen suuri määrä tarttuu pakostakin. Huomaan omistavani jo kolmet pillilahkeiset kesähousut ja muutamat uudet ballerinat  : ) ihan oikeasti pohdimme siskoni ollessa täällä käymässä, että pitäisikö meidän mennä ostamaan Louis Vuitton – kauppakassit. Jokaiselle itseään kunnioittavalla italialaiselle naisella on tällainen. Alkaen noin 15 vuotiaista ylöspäin.  Ympäristö luo ihmeellisiä tarpeita!

Naiset myös meikkaavat ja laittavat itseään.  Heti aamusta hiukset ovat pestyt ja föönatut, meikki kunnossa ja likinäköisillä piilolasit silmissä. (silmälasit ovat täällä harvinaisuus).  Naiset ovat myös todella hoikkia, en tiedä onko se kiinni ruumiinrakenteesta, vai eivätkö he syö mitään? Helppohan näiden naisten on käyttää valkoisia pillifarkkuja, kun kroppa on kuin 13-vuotiaalla hoikalla tytöllä.

Vaatteita  italiassa on kyllä hauska ostella. Kauppoja ja tarjontaa on niin valtaisesti. Lisäksi itse olen suosinut outletteja, joista saa alun perin kalliita vaatteita halvalla. Nyt odotan kesän loppua, jolloin alkavat alennusmyynnit. Silloin teen täsmäiskun pariin lempioutlettiini ja ostan kenkiä itselleni muutamaksi vuodeksi eteenpäin  - hmmm ja ehkä myös käsilaukkuja.