torstai 14. kesäkuuta 2012

Elämää vuorilla

Olen aina unelmoinut asumisesta vuorilla, pienessä idyllisessä vuorikylässä. Sellaisessa, jossa käydään lomamatkalla, talvisin hiihtämässä tai kesäisin vaeltelemassa. Kylä, vaikka pienikin, pursuaisi elämää, ihania pieniä liikkeitä ja hyviä ravintoloita.

No en haavele enää. En koskaan ennen ajatellut, että vuoristokylät ovat totta tosiaan melkoisen korkealla vuoristossa. Seurauksella, että siellä ilmasto on huomattavasti kylmempi kuin alhaalla laaksossa. Katselin eilen Leccon vuoria rankan vesisateen jälkeen, ja vuorten huiput olivat valkeana lumesta. Livignossa oli satanut melkein puolimetriä lunta viime viikolla. Täällä Leccossa me kuitenkin kuljemme kesävaatteissa 25 asteen miellyttävässä päivälämpötilassa.

Leccossa asuessa saa kuitenkin häivähdyksen vuorielämästä. Ihmiset lähtevät lauantaiaamuna aikaisin vaeltamaan tai kiipeilemään lähivuorille. Leccon kaupungin ympärillä on valtavat määrät kiipeilyreittejä ja se on täällä suosittu harrastus. Kuulemma puhutaankin Leccon "hämähäkeistä", hyvistä Leccolaisista kiipeilijöistä.

Talvella on suosittua olla oma tai vuokrattu asunto jossain lähihiihtokohteissa. Todennäköisesti Bormiossa tai Livignossa. Sinne lähdetään joka perjantai jotakuinkin koko kauden ajan. Toisaalta niin mekin varmaan tekisimme, jos asuisimme täällä jatkuvasti. Tulee melkoisen kalliiksi ostaa joka viikonloppu hiihtokortit eri kohteissa koko poppoolle ja tietenkin kustantaa hotelliasuminen. Tänä talvena kuitenkin halusimme kiertää mahdollisimman paljon hiihtoalueita.

Lapset ovat tämän viikon koulun järjestämällä kesäleirillä. Torstain ohjelmassa oli retki vuorille. Siis päivän haikkaus jossain lähireiteillä. En tiedä minne menivät, mutta nämä vuoret ovat täällä melkoisen jyrkkiä ja reitit vaikeita. En haluaisi olla yksi ohjaajista, joka luotsaa 50 ala-asteikäistä kapeilla vuoripoluilla.

Syksyllä paikallinen lehtemme raportoi jatkuvasti miten joku vanha papparainen oli loukkaantunut vuorilla. Usein kyse oli liukastumisesta. Papat olivat ilmeisesti sienijahdissaan menneet hieman liian vaikeille rinteille. Pasta con funghi porcini (pastaa tattien kera) onkin täällä suosittu ja mielettömän hyvä primi piatti, jota kannattaa aina tilata, jos vain listalta löytyy. Näin tämänkertainen kirjoitukseni loppuu ruokaan, aivan kuten italiassa kuuluukin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti