Tutto bene

Italiankielen  tunneilla ja oppikirjoista opin, että italiassa kysytään tavattaessa ”come stai”, kuinka voit.

Mutta Leccossa (en tiedä muualla päin italiaa) ei todellakaan kysytä näin, vaan kaikki kysyvät ”tutto bene”, ”Onko  kaikki hyvin”.  Rakastan tätä! Sillä jotenkin se on paljon osaanottavaisempi kuin come stai. Aivan kuin kysyjä aivan oikeasti haluaisi kuulla olotilastani. Sitä paitsi tarkkailtuani pitkään muita ihmisiä, opin, että tuohon sinänsä tapojen vaatimaan kysymykseen voi vastata myös, että ei, kaikki ei ole hyvin.  Olenkin käyttänyt tätä asiantilaa hyväkseni monet kerrat ja luettelut kysyjälle sen hetkiset harminaiheeni.

Toinen sanonta, jonka opin oppikirjoista,  mutta jota ei täällä juuri käytetä on arrividerci eli näkemiin.  Viljelin sitä pitkään ja sinnikkäästi aina poistuessani kaupoista ja liikkeistä. Lopulta annoin periksi ja nyt osaan sanoa jo sujuvasti  ”buogiorno” tai buongiornata” . Käytännössä  tämä tarkoittaa sitä, että kun astun kauppaan sanon hyvää päivää ja kun poistun kaupasta sanon hyvää päivää.  Läheisen  Pennymarketin kassapoika on tehnyt taiteen hyvästelystä. Sanonkin nykyään aina vieraillemme, että menkää ostamaan jotain Pennymarketista ihan vain sen takia, että kuulisitte pojan hyvästelevän teidät. Hän pystyy jotakuinkin kahteen sekuntiin sanomaan; ”graziearrividercibuongiornata” , joskus hän lisää siihen vielä jonkun neljännen kohteliaisuuden.