Nyt sitten jonotetaan roskapusseja

Saimme kirjeen, jonka mukaan roskapussien vàri vaihtuu maaliskuun aikana. Huhtikuun alusta roskakuskit eivàt enàà nouki violetteja pusseja autonsa kyytiin tienposkesta vaan pussin pitàà olla oranssi. Kunta ilmoitti pàivàt, joina uusia pusseja saisi noutaa kunnantalolta. Mukaan piti ottaa kirjeen mukana tullut paperi, jossa oli koodattuna tietomme. 

Kirjeessà myòs ystàvàllisesti kerrottiin, ettà alueellamme on saatu sekajàtteen mààrà laskuun ja uusien pussien kautta (jotenkin) mààràà yritetààn entisestààn vàhentàà. Tàmà on siis loistava uutinen. Olin siis positiivisella mielellà liikenteessà, kun làhdin hakemaan uusia pusseja. 

Kunnan talolle siis. Sen pàivàinen aika loppui 17.00 ja ajattelin olla ajoissa paikalla ja saavuin 16.00. Jono kiemurteli kulman taakse. Seisottuani aikani jonossa, aloin vilkuilla hermostuneesti kelloani, sillà Lilli piti noutaa koulusta viidelta. Vihdoin pààsin odotusaulaan talon sisàlle , missà paljastui jakelusysteemin tehokkuus kaikessa hitaudesssaan. Yksi kerrallaan kuntalaiset (sinà pàivànà paikalla olivat kylàn mummelit ja minà) kutsuttiin sisààn painavasta palo-ovesta. Sitten kului aikaa……kunnes samainen mummeli saapui ulos ovesta pientà pussikààròà puristaen. Ihmettelin ààneen, miten vaikeaa voi olla ojentaa roskapussikààròjà. Mummelit pudistelivat kanssani pàitànsà ja ja levittelivàt kàsiààn. 

Jànnitys tiivistyi. Kello oli viittà vailla viisi, kun tuli vihdoin minun vuoroni astua tuosta hieman pelottavasta ovesta tuntemattomaan. 

Huoneessa istui tiskin takana tàrkeàn ja kireàn nàkòinen nainen jakkupuvussaan ja korkokengissààn. Hànen vierellààn seisoivat kaksi làhes kaksimetristà miestà, jotka toimivat pussien ojentajina. Tuntui, kun olisin joutunut poliisikuulusteluun. 

Ilmoitin nimeni. Nainen kaiveli papereitaan ja ilmoitti, etten voisi uusia pusseja saada, sillà viimeisin jàtemaksu oli meiltà maksamatta. 

Hieman kiihtyneenà (ja turhautuneena) ilmoitin, ettà mielestàmme olemme maksaneet kaikki postissa tulleet laskut ja minulla ei ole maksamattomien laskujen kansiossani yhtààn jàtemaksua. Tarvitsen siis uuden laskun. 

Nainen ilmoitti, ettà uuden laskun voin saada kunnantoimistosta Sylvanalta huomenna. Laskun maksettuani voin tulla noutamaan pusseja viimeisenà jakelupàivànà seuraavan maanantaina. Sanoin, ettà tuona maanantaina emme ole paikalla, eikà meillà ole vielà niin vahvaa sosiaalista verkostoa tààllà, ettà viitsisin vaivata ketààn tunneiksi seisomaan puolestani roskapussijonoon. Virkailija levitteli kàsiààn.  Làhdin posket punoittaen hakemaan lastamme koulun pihalta. 

Seuraavana aamuna làhetin mieheni kunnan talolle hakemaan Sylvanalta uutta maksulomaketta. Hàn tuli takaisin kotiin myòs hieman turhautuneena. Kunnan toimisto on kuulemma kiinni perjantaisin. 

Luovutin. Ajattelin taas kerran, TII = this is italy.  Pakkohan niiden on antaa meille uusia pusseja myòs jakeluaikojen ulkopuolella. 

Asia selvisi seuraavalla viikolla. TII. Asiathan aina loppujen lopuksi selviàvàt kaikkien kiemuroiden jàlkeen. 

Nyt minulla on maksulaput, joiden kanssa mennà pankkiin (tai postiin, en ole ihan varma) ja vielà kaiken lisàksi kunta ilmoitti uusista pussien jakelupàivistà. 

----------------------------------------------------

ja tarina jatkuu. Menin jàlleen samaisin kireàn virkailijan eteen nòyrànà uusia pusseja anelemaan. Mutta…..en ollut muistanut ottaa maksukuitti mukaan. Sinà pàivànà kunnan tietokoneet eivàt toimineet, ja nàin ollen en voinut saada pusseja ilman kuittia. Siis pankkiin pyytàmààn uusi kuitti ja takaisin jonottamaan kunnantalolle. 

Mutta vihdoin viimein sain pussit. Ne ovat tàstà làhtien koodatut, joten kunta voi seurata paljon pusseja kàytàmme. Oletan, ettà tàstà on se hyòty, ettà jos emme tarvitse kaikkia pusseja, niin se huomioidaan seuraavan vuoden jàtemaksusta. 

Loppujen lopuksi, italiaiseen tyyliin, se tarinan pahis (kireà virkailija) ja minà , olimme ylimpià ystàvià ja naureskelimme yhdessà hankalalle systeemille. 

Ja tàssà ovat minun uudet, kauan kaivatut beibit tienposkessa roska-autoa odottamassa.