Saimme kirjeen, jonka mukaan roskapussien vàri vaihtuu maaliskuun aikana. Huhtikuun
alusta roskakuskit eivàt enàà nouki violetteja pusseja autonsa kyytiin
tienposkesta vaan pussin pitàà olla oranssi. Kunta ilmoitti pàivàt, joina uusia
pusseja saisi noutaa kunnantalolta. Mukaan piti ottaa kirjeen mukana tullut
paperi, jossa oli koodattuna tietomme.
Kirjeessà myòs
ystàvàllisesti kerrottiin, ettà alueellamme on saatu sekajàtteen mààrà laskuun
ja uusien pussien kautta (jotenkin) mààràà yritetààn entisestààn vàhentàà. Tàmà
on siis loistava uutinen. Olin siis positiivisella mielellà liikenteessà, kun làhdin hakemaan uusia pusseja.
Kunnan talolle
siis. Sen pàivàinen aika loppui 17.00 ja ajattelin olla ajoissa paikalla ja
saavuin 16.00. Jono kiemurteli kulman taakse. Seisottuani aikani jonossa, aloin
vilkuilla hermostuneesti kelloani, sillà Lilli piti noutaa koulusta viidelta.
Vihdoin pààsin odotusaulaan talon sisàlle , missà paljastui jakelusysteemin
tehokkuus kaikessa hitaudesssaan. Yksi kerrallaan kuntalaiset (sinà pàivànà
paikalla olivat kylàn mummelit ja minà) kutsuttiin sisààn painavasta
palo-ovesta. Sitten kului aikaa……kunnes samainen mummeli saapui ulos ovesta
pientà pussikààròà puristaen. Ihmettelin ààneen, miten vaikeaa voi olla ojentaa
roskapussikààròjà. Mummelit pudistelivat kanssani pàitànsà ja ja levittelivàt
kàsiààn.
Jànnitys
tiivistyi. Kello oli viittà vailla viisi, kun tuli vihdoin minun vuoroni astua
tuosta hieman pelottavasta ovesta tuntemattomaan.
Huoneessa
istui tiskin takana tàrkeàn ja kireàn nàkòinen nainen jakkupuvussaan ja
korkokengissààn. Hànen vierellààn seisoivat kaksi làhes kaksimetristà miestà,
jotka toimivat pussien ojentajina. Tuntui, kun olisin joutunut
poliisikuulusteluun.
Ilmoitin nimeni.
Nainen kaiveli papereitaan ja ilmoitti, etten voisi uusia pusseja saada, sillà
viimeisin jàtemaksu oli meiltà maksamatta.
Hieman
kiihtyneenà (ja turhautuneena) ilmoitin, ettà mielestàmme olemme maksaneet
kaikki postissa tulleet laskut ja minulla ei ole maksamattomien laskujen
kansiossani yhtààn jàtemaksua. Tarvitsen siis uuden laskun.
Nainen ilmoitti,
ettà uuden laskun voin saada kunnantoimistosta Sylvanalta huomenna. Laskun
maksettuani voin tulla noutamaan pusseja viimeisenà jakelupàivànà seuraavan
maanantaina. Sanoin, ettà tuona maanantaina emme ole paikalla, eikà meillà ole
vielà niin vahvaa sosiaalista verkostoa tààllà, ettà viitsisin vaivata ketààn tunneiksi
seisomaan puolestani roskapussijonoon. Virkailija levitteli kàsiààn. Làhdin posket punoittaen hakemaan lastamme koulun pihalta.
Seuraavana aamuna
làhetin mieheni kunnan talolle hakemaan Sylvanalta uutta maksulomaketta. Hàn tuli takaisin
kotiin myòs hieman turhautuneena. Kunnan toimisto on kuulemma kiinni perjantaisin.
Luovutin.
Ajattelin taas kerran, TII = this is italy. Pakkohan niiden on antaa meille uusia pusseja
myòs jakeluaikojen ulkopuolella.
Asia selvisi
seuraavalla viikolla. TII. Asiathan aina loppujen lopuksi selviàvàt kaikkien
kiemuroiden jàlkeen.
Nyt minulla on
maksulaput, joiden kanssa mennà pankkiin (tai postiin, en ole ihan varma) ja
vielà kaiken lisàksi kunta ilmoitti uusista pussien jakelupàivistà.
----------------------------------------------------
ja tarina jatkuu. Menin jàlleen samaisin kireàn virkailijan eteen nòyrànà uusia pusseja anelemaan. Mutta…..en ollut muistanut ottaa maksukuitti mukaan. Sinà pàivànà kunnan tietokoneet eivàt toimineet, ja nàin ollen en voinut saada pusseja ilman kuittia. Siis pankkiin pyytàmààn uusi kuitti ja takaisin jonottamaan kunnantalolle.
Mutta vihdoin viimein sain pussit. Ne ovat tàstà làhtien koodatut, joten kunta voi seurata paljon pusseja kàytàmme. Oletan, ettà tàstà on se hyòty, ettà jos emme tarvitse kaikkia pusseja, niin se huomioidaan seuraavan vuoden jàtemaksusta.
Loppujen lopuksi, italiaiseen tyyliin, se tarinan pahis (kireà virkailija) ja minà , olimme ylimpià ystàvià ja naureskelimme yhdessà hankalalle systeemille.
Ja tàssà ovat minun uudet, kauan kaivatut beibit tienposkessa roska-autoa odottamassa.
----------------------------------------------------
ja tarina jatkuu. Menin jàlleen samaisin kireàn virkailijan eteen nòyrànà uusia pusseja anelemaan. Mutta…..en ollut muistanut ottaa maksukuitti mukaan. Sinà pàivànà kunnan tietokoneet eivàt toimineet, ja nàin ollen en voinut saada pusseja ilman kuittia. Siis pankkiin pyytàmààn uusi kuitti ja takaisin jonottamaan kunnantalolle.
Mutta vihdoin viimein sain pussit. Ne ovat tàstà làhtien koodatut, joten kunta voi seurata paljon pusseja kàytàmme. Oletan, ettà tàstà on se hyòty, ettà jos emme tarvitse kaikkia pusseja, niin se huomioidaan seuraavan vuoden jàtemaksusta.
Loppujen lopuksi, italiaiseen tyyliin, se tarinan pahis (kireà virkailija) ja minà , olimme ylimpià ystàvià ja naureskelimme yhdessà hankalalle systeemille.
Ja tàssà ovat minun uudet, kauan kaivatut beibit tienposkessa roska-autoa odottamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti