Luminen aamu Livignosssa

Kun päätimme tulla Italiaan, halusimme ehdottomasti lähelle vuoria, jotta pääsisimme viikonloppuisin hiihtämään. Tietysti valitsemamme vuosi on ollut tähän asti noin sataan vuoteen lämpöisin ja väåhälumisin.

Lähirinteellämme ei vieläkään ole kaikki rinteet auki, joten olemme sitten ajelleet viikonloppuina vähän korkeammalle.

Viime viikonlopun vietimme Livignossa. Lähdimme lauantaiaamuna 8.30 Leccosta, ja mäessä olimme 3 tuntia myöhemmin. Sunnuntaipäivänä hiihdimme kolmeen iltapäivällä, söimme, ja kotona olimme kahdeksalta.

Tähän mennessä olemme katastaneet Livignon, Madesimon, Gressoneyn, ja Pilan.

Lähiviikoiksi on luvattu onneksi lunta jopa Lecconkin, joten toivoa on, että automatkat vähän lyhenisivät!

Valokuvasatoa matkan varrelta

Joulukuun alussa pitkä viikonloppu Roomassa:

Poikien toiveena oli Italiaan muutettuamme päästä käymään Roomassa. Vietimme kolme kunnon turistipäivää juosten nähtävyyksiä aamusta iltaan.

Päätimme ikuistaa itsemme. Lilli auttoi taiteilijaa ja piirsi sinnikäästi Rasmuksen kuvaa lähes yhtä pitkään kuin vanhempi kollegansa.

Kaikista tehtiin jotenkin nuoremman näköisiä kuin olemme. Minua se ei tietenkään haitannut...

Joulumarkkinat

Kirkkomme järjestämät joulumarkkinat. Vihreä talomme näkyy taustalla.

Joulu Dolomiiteillä

Joululoman ensimmäisen viikon vietimme Val Gardenassa Dolomiiteillä. Paikka oli aivan mahtavan kaunis, ja rinnekilometrejä riitti loputtomiin.

Ilimoja piteli. Aurinko paistoi ja oli lämmintä, mutta joskus taas aivan jäätävän kylmä. Lunta satoi, oli pilvistä, tuulista....kaikkea mahdollista. Vettä ei tainut kuitenkaan sataa yhtenäkään päivänä.

Lilli ja 12 kilometrin lasku Ortiseihin. Taitaa olla kuvaa ottaessa puolessa välissä.

Luca perheineen piti meille seuraa. Lilli tykkäsi erityisesti 6-vuotiaan Alessandron seurasta : ), vaikka osoittaakin kuvassa sauvalla toiseen suuntaan. Tällä italialaisella perheellä on ollut asunto Val Gardenassa 30 vuotta, joten oli helppo hiihdellä kokeneen oppaan perässä.

Yhtenä päivänä teimme kuuluisan Stellanrondan (noin  36 km) sekä kävimme samalla Marmoladan huipulla. Hiihdimme pysähtymättä 8.30-16.30, koska muuten olisimme missaneet viimeisen hissin. Hotellilla Lilliä odotti palkinto, kun oli jaksanut urheasti olla mukana koko päivän valittamatta.

Syömme hyvin toisiamme

Italiankielentaitomme kehittyy vauhdilla. Syksyllä vaikeilta tuntuneet asiat menevät nyt jo heittämällä. Puhelinsoitotkaan eivät enää hirvitä. Puhua pälpätämme mahdollisimman paljon, ja näin ollen teemme jatkuvasti myös kammottavia virheitä. Tietää sanoneensa jotain hassua, kun puhekumppani nyökyttelee hymyillen, mutta vaikuttaa jotenkin vaivaantuneelta.

Viimeksi kerroin iloisesti tennishallilla, että "ihanaa päästä pelaamaan nelinpeliä perjantaina, en olekaan pelannut puoleen tuntiin" (piti sanomani puoleen vuoteen)

Petteri selitti autossa matkalla Dolomiiteille minulle italiaksi, että "suksiboksin myyjäkin kehui paikkaa kovasti, siellä hiihdetään hyvin ja syödään hyvin toisiamme".

Museossa olemme väittäneet, että meillä on kolme lasta; kuusi, kymmenen ja viisikymmentä vuotiaat.

Petteri kyseli tarjoilijalta viinistä: mitähän munia tähän on käytetty? (rypäleitä)

Lääkäri  kyseli minulta, mitä poikanne nyt tekee? Minä nukun, vastasin. Lääkäri: mutta mitä poikanne tekee? Minä sitkeästi: nukun, nukun. ----emme päässeet milloinkaan yhteisymmärrykseen mitä hieman sairas Julius sillä hetkellä puuhasi.

Mitä mainioin ulkoilusää

Petteri tuli kotiin oltuaan viikon Suomessa. Seuraavana päivänä hän alkoi heti päivitellä, että on niin mahtava sää, pitäisikö lähteä vähän ulkoilemaan. Huomautin, että samanlainen sää on ollut lähes poikkeuksetta koko talven,  ja en voi siis jokaisen mainion ulkoilusään vallitessa singahtaa pitkälle kävelylenkille.

Sää on ollut syksyn ja talven seuraavanlainen: kaksi viikkoa paistaa aurinko, sitten sataa kaatamalla yhden tai kaksi päivää. Nyt talvella  öisin on pakkasta, mutta päivällä aurinko nostaa lämpötilan 10 asteen tuntumaan. Lähes aina on siis aurinkoista, mutta ihanan kirpeä, raikas ilma. Sellainen kun Suomessa kauniina myöhäissyksyn päivänä tai alkukevään.

Tällä viikolla on ollut todella kesäistä ja talvista. Haravoin lehtiä pienestä pihastamme tiistaina t-paitasillani. Mutta seuraavana aamuna nurmikko oli huurussa ja lähdin talvitakissa viemään lapsia kouluun. Iltapäivällä olisin jälleen voinut istua auringossa parvekkeella, ehkä viltti harteillani, mutta kuitenkin.

Ensi viikoksi on kuitenkin luvattu lunta Leccoon. Sitä odotellessa - koulut menevät kuulemma kiinni. Vuorilta tulevat oppilaat eivät nimittäin pääse alas lumisia teitä pitkin kesärenkaillaan.