Italiassa on paljon kotiäitejä. Prosenteista ja tilastoista en tiedä, mutta noin mutu-tuntumalta sanoisin, että lähes puolet äideistä on kotona, tai tekevät nelituntista päivää. Tarha- ja koulusysteemi ei vaadi kotiäitiyttä. Tarhapäivä on pitkä tarvittaessa ja kouluissa on iltapäivätoimintaa viiteen saakka. Kokopäiväistä kesätoimintaakin järjestetään neljä viikkoa koulun loppumisen jälkeen. Luulen, että kyseessä on enemmänkin maan tapa. Toiseksi asiaa selittää se, että miesten (=uraa tekevien) työpäivät ovat todella pitkiä, joten uraäidiksi täällä on kyllä hankala ryhtyä, jos haluaa viettää aikaa lastensakin kanssa.
Kotiäitien yleisyys tekee omasta kotiäityidestäkin mielyttävämpää- ei tarvitse yksin kökkiä kotona vessoja pesemässä, vaan voi sopia toisten äitien kanssa monenmoista ajanvietettä siksi ajaksi, kun lapset ovat koulussa.
Lähes kaikilla tuntemillani kotiäideillä käy lisäksi siivooja, tai ainakin silittäjä. Elämä kuulostaa siis kohtuullisen leppoiselta, tiedä sitten millaisia kotityranneja italialaiset miehet ovat? Ainakin he pitävät puhelimen avulla tarkkaa huolta siitä, missä vaimo päivisin luuraa!
Ilmeisesti suurimalla osalla perheitä on myös yhteinen käyttötili, sillä törmäsin omituiseen kysymykseen tennisklubilla. Olin menossa maksamaan klubin vuosimaksuani. Huomasin samalla, että päivämäärä oli jo lähes mennyt umpeen. Maksoin omani, ja lupasin pyhästi, että mieheni tulee maksamaan omansa heti kun saapuu kaupunkiin. Klubin sihteeri ja toinen työntekijä oikein yhdessä innosutuneena kysyivät: ai teillä on omat tilit? Sain sitten pitkään ja hartaasti selittää, miten taloutemme toimii, että meillä on sinun, minun ja yhteiset rahat.
Italian laki ei salli avioehtoa. Eron sattuessa tuomari määrää miten omaisuus jaetaan. Tyytyväisinä ja huolettomina nämä rouvat kuitenkin ovat kotona. En ole kuullut sanakaan mm. "apuaminulleeikerryeläkettä"-ahdistuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti