Harrastukset

Kun aloin selvittämään harrastusmahdollisuuksia, niin opin, että helpointa on laittaa lapset  lähimmän seurakunnan kerhoihin. Valinnanvaraa on suhteellisen paljon, jumppasalit ovat aivan kotisi vieressä ja siellä ovat kaikki lasten luokkakaveritkin. Hintakaan ei päätä huimaa, 100 eurolla vuodessa saa treenata vähintään kaksi kertaa viikossa. Lisäksi vetäjiä riittää: Lillin palloilukerhossa on pääopettaja + 4 apuopettajaa. Apuopettajat ottivat ensimmäisellä kerralla Lillin hoiviinsa ja Lilli säteili tyytyväisyyttä saadessaan tällaista extrahuomiota!

Lilli käy kerran viikossa palloilukerhossa ja kerran jalkapallokoulussa 10 pikkupojan kanssa. Ryhmään on ilmoittautunut joku toinenkin tyttö, mutta tänään häntä ei ainakaan harjoituksissa näkynyt. Rasse aloitti lentopallon, jonka treenit (2h kerrallaan) ovat kaksi kertaa viikossa.  Lisäksi molemmat käyvät tenniksissä. Tennisklubi on yksityinen ja hinnat jotakuinkin samaa tasoa kuin Suomessa.  Julle pelaa koripalloa kirkon joukkueessa ja käy läheisellä punttisalilla. Tällä hetkellä Rasmuksen treenit ovat kolme viikkoa tauolla, mutta sitten jatketaan.

Ehdottomasti suosituin laji lasten keskuudessa täällä on jalkapallo. Pikkuiset pojat, jotka pelaavat sitä puistoissa ja koulun pihalla ovat todella hyviä. Varmaan lajia on harjoiteltu siitä asti kun ovat oppineet kävelemään. Myös lentopallo on suosittua, koripallo ei niinkään.

Välineurheilusta seurakunnan kerhoissa ei näy hitustakaan. Lapset saapuvat paikalle mitä erilaisimpiin vaatteisiin pukeutuneina. Piristävä poikkeus Suomen jälkeen, tai ainakin Espoon.  Rasmus pelotteli Lilliä, että Lilli ei voi mennä jalkopallokouluun ilman säärisuojuksia. Mutta kenelläkään ei niitä ollut. Kahdella pojalla taisi olla oikeat jalkapallokengät, muut saapuivat paikalle lenkkareissa.

 Tietysti Leccossa on myös oikeita urheiluseuroja, joissa homma otetaan tosissaan. Mutta seurakunnan kerhoissa motto on "Vi aspettiamo numerosi", siis kaikki kynnelle kykenevät mukaan.

Itse pelaan tennistä niin paljon kuin ennätän. Alun vaikeuksien jälkeen olen löytänyt tenniskavereita ja hyvän valmentajan. Saan aina samalla tunnin liikuntaa + italianharjoitusta, kun juttelen tenniskavereitteni kanssa. Klubin valmentaja on ollut ihanan auttavainen. Hän on järjestellyt minulle treffejä sopivien kotirouvien kanssa, jotka ovat siis myös vapaita aamuisin. Iltaisin tai lounasaikaan kukaan ei kentälle ennätä. Miehet tulevat kotiin lounaalle, joten viimeistään 12.00 naiset ryysäävät kotiin laittamaan ruokaa. Ja iltaisin on tietysti lasten läksyt ja harrastukset, ihan niin kuin missä tahansa.