Aloitimme hiihtolomaviikon suunnittelun aivan liian myöhään. Alkuviikoksi löysin vielä hyvän hotelin Bormiosta, johon suunnistimme suomalaisten vieraittemme kanssa. Loppuviikoksi Petteri halusi lähteä katsastamaan Sestrierin seutua. Sain tehtäväksi ottaa minkä hyvänsä hotellin 20 kilometrin säteeltä. Kaikki paikat olivat tietysti täynnä.
Booking.com näytti kuitenkin, että Hotelli Olympic Village Bardonecchiassa oli vielä muutaman huone vapaana. Bardonecchia on kylä 10 kilometriä Sauze D´Oulxista, josta on yhteys laajaan hiihtoalueeseen, joka ylettyy sekä Sestrieriin ja myös Ranskan puolelle.
Mainostin hotellia lapsille, että nyt on ainakin tekemistä: on biljardihuone, bingishuone, uima-allas etc. Saavuimme betonikolossin pihaan ja astuimme kolkkoon aulaan. Tässä vaiheessa yritimme vielä ajatella Petterin kanssa positiivisesti. Huoneetkin menettelivät, ainakin näköala vuorille oli kaunis.
Mutta aamulla totuus paljastui meille. Hotelli majoitti kyllä aivan tavallisia turistejakin, kuten me, mutta suurin osa asiakkaista oli teini-ikäisiä luokkaretkeläisiä tai hiihtolomaleiriläisiä. Valtava aamiaishuone, buffetpöytineen, oli täynä lähinnä ranskalaisia teinejä, jotka kahmivat tarjottimilleen ruokaa muista välittämättä. Käytössä olivat todelliset viidakon lait, kun esimerkiksi jugurttihyllyyn tuotiin lisää tavaraa. Aamiaisrauhasta puhumattakaan. Petteri päätti siltä istuimelta, että etsimme minkä hyvänsä toisen hotellin. Mutta - lasten mielestä paikka oli mainio. Ei puhettakaan lähtemisestä, niinpä jäimme.
Koska saimme (metelistä valitettuamme) hiihtoliput huoneen hintaan Bardonecchian hiihtoalueelle, päätimme mennä kokeilemaan sitä kahdeksi päiväksi. Alue on itseasiassa melko laaja, paljon jyrkkiä punaisia, todella pitkiä rinteitä, yksi Olympiarinnekin.
Uskomatonta oli, että hiihtolomaviikolla rinteet olivat lähes tyhjiä, hiihtokouluja lukuunottamatta. Ei ollut hissijonoja,ei ryysistä. Paljon ihania aurinkoisia terassiravintoloita. Saimme hiihtää niin paljon kuin jaksoimme. Alueen erikoisuus oli korkeimmalla huipulla oleva mustarinne. Sinne päästäkseen piti ottaa kaksi Todella pitkää nappihissä. Sisäreiteni alkoivat krampata jo ensimmäisen hissin lopulla. Mutta kun pääsi ylös, sai aivan oman mahtavan mustan rinteen käyttöönsä. Jos olisi satanut lunta, olisi omassa käytössä ollut todennäköisesti myös koko huipun kattilamaiset off-pisteet.
Kestimme urheasti hotelliamme kaikki neljä yötä. Vaihdoimme kuitenkin puolihoidon pois, ja kävelimme iltaisin syömään kylän pizzerioihin. Paitsi ensimmäisenä iltana, jolloin lapsemme päättivät, että haluavat ehdottomasti nauttia oman hotellimme antimista. Joten syvää huokaisten keräsimme rohkeutemme Petterin kanssa ja syöksyimme teinien sekaan. Onneksi viini kuului aterian hintaan, muutaman lasin jälkeen jopa ranskalaiset teinit menettelevät.
http://www.vacanzebardonecchia.it/italiano/bardonecchia/bardonecchia.html
http://www.villaggio-olimpico-bardonecchia.it/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti