Italiassa asuessani hermoni ovat olleet koetuksella useamman kerran.
Yleisimmät arkipäivän koettelemus on liikenne. Autoja on yksinkertaisesti liikaa. Jos satut liikenteeseen lounasaikaan, jolloin nälkäiset miehet yrittävät päästä nopeasti kotiin lounaalle, niin on viisainta ajella vauhdilla, eikä olla tientukkona.
Parkkipaikan etsiminen on toivotonta, sillä sellaisia ei yksinkertaisesti ole. Suunnittelen aina etukäteen matkani niin, että mietin mihin maksulliseen parkkihalliin vien autoni. Mutta esimerkiki paikallinen sairaala + auto on mahdoton yhtälö. Koko valtavan suuri parkkihalli ja kaikki lähikorttelit kilometrin säteellä ovat aina täynnä.
Ihmiset ajavat myös röyhkeästi ja esim. suojatietä ei mitenkään kunnioiteta (paitsi jos olet liikenteessä lasten kanssa, silloin pysähdytään). Voit seistä loputtomiin odottamassa vuoroasi ylittää suojatie, autoilijoita et kiinnosta. Koska parkkipaikat ovat vähissä, on yleistä jättää auto parkkiin suojatien eteen. Elänkin jatkuvassa pelossa, että vetäisen jonain kauniina päivänä jonkun suojatietä ylittävän mummelin kumoon, kun en yksinkertaisesti näe häntä parkissa olevan auton takaa.
Toinen arkipäivää rasittava asia on aukioloajat. Niihin periaatteessa tottuu, käytännössä ei. Tänään menin koululle 10.30 ajatellen, että varmaan toimisto on auki tähän aikaan aamusta. Ei - se oli ollut auki 8-10 ja avautuisi seuraavan kerran klo 15. Useampana maanantaiaamuna olen ajatellut aloittaa viikkoni vauhdikkaasti hoitamalla kaikki asiat, ja tullut vain todenneeksi, että ei kannata yrittää mitään ennen iltapäivää tai tiistaita. Ravintoloiden lounas- ja päivällisaikoihin olen jo tottunut. Mutta täytyy myöntää, että kun Roomassa ollessamme turistiravintola tarjoili meille ruokaa klo 16 iltapäivällä, olimme yksinkertaisesti helpottuneita.
Joskus hermostun myös loputtomiin puhetulviin. Aivan kuin ihmiset, kerran suunsa avattuaan, eivät osaisi lainkaan lopettaa puhettaan. Puhelimessa olen useamman kerran sanonut "va bene, grazie" tai jotain vastaavaa, mutta vastapuoli on vain jatkanut ja jatkanut....Lähimarketissani esim. leipähyllyn kapea käytävä on suosittu paikka kuulumisten vaihtamiseen. Kun neljä, viisi rouvaa kärryineen parkkeraa siihen ja aloittaa viikon kuulumisten vaihtamisen, on aivan turha itse yrittää päästä läpi.
Huvittavaa on kuunnella mistä ihmiset puhuvat. Lomalla ollessamme kuuntelin erikoisesti hissijonoissa ja hisseissä ihmisten keskusteluja. Mistä italialaiset sitten keskustelevat? Ruoasta ja respteistä. "Mitä söit eilen, mitä aiot syödä tänään, miten valmistin risoton viime viikonloppuna, mistä saa hyviä tomaatteja." On myös parasta itse valmistautua kysymykseen, "mitä ruokaa aiot laittaa", jos sattuu esim. poistumaan paikalta vedoten ruoanlaittovelvollisuuteen tai nälkäisiin lapsiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti