Kurssille menossa mister Tonin kanssa

Lòysin internetissà surffailessani ihan sattumoisin kurssi-imoituksen: Degustazionii vini, 50 tuntia, Albassa. Ennakko-osaamista ei tarvittu, kurssi vaikutti kaikille avoimelta.

Innostuin heti. Ajattelin, ettà kun kerran viinialueella asumme, niin ehkà minunkin olisi hyvà tietàà jotain muutakin viineistà, kuin mità olen Petteriltà (mieheltàni) oppinut.

Kurssimaksukin vaikutti kohtuulliselta. Toisaalta ilmoituksessa mainittiin, ettà tietyin ehdoin voi maksusta saada pois 70 tai jopa 100 prosenttia, sillà kurssi saa tukea Euroopan Unionin sosiaalirahastosta.

Tàytin ilmoittautumislomakkeen. Sen jàlkeen olenkin joutunut sellaiseen ilmoittautumisluuppiin, etten tiedà onko se loputon, vai pààsenkò joskus myòs ihan oikeasti kurssille. 

Pahimman vauhdin kierteessà aiheutti sinànsà viaton kysymykseni, onko minulla mahdollisuus alennettuun kurssimaksuun.
Selvisi, ettà juuri tàllà hetkellà ei, sillà minua ei ole vielà rekisteròity Viseten ”henkilòkuntaan”. Tàmà tapahtuu kirjanpidollisista syistà vasta vuodenvaihteessa. Kirjanpitàjàmme kuitenkin sanoi, ettà minut voi helposti rekisteròidà ”apulaiseksi”, jolloin olen oikeutettu kurssitukeen. (Kutsunkin itseàni nykyààn Petterin pikku apulaiseksi). Nàin siis pààtettiin yksissà tuumin tehdà ja laitettiin paperit eteenpàin. 

Tàmàn viestin jàlkeen olen saanut lukemattomia viestejà sekà kirjanpitàjàltàni, mutta erityisesti kurssisihteeriltà, jonka vastuulla ilmoittautumiset ovat. Vàlillà viestit  ovat myòs menneet ristiin, ja ovat olleet ristiriidassa keskenààn, joten olen vastaillut hàdissàni sinne tànne ja làhetellyt kuvia dokumenteistamme. 

-          Voinko làhettàà kuvan minun ja mieheni id-korteista

-          Mikà olikaan osoitteemme ja mieheni osoite?

-          Mikà olikaan hààpàivànne? (Paikkaa ei kuitenkaan kysytty, eikà muutakaan yksityiskohtia hàistàmme.)

-          Làhetàtkò vielà kerran molempien codice fiscalen (vàhàn niinkuin henkilòtunnus)

-          Voinko leimata tàmàn paperin Visetten leimasimella ja pyytàà siihen allekirjoituksen mieheltàsi. 

Erityisesti tàmà viimeinen aiheutti paljon sekaannusta. Tàssà vaiheessa kurssisihteeri oli nimittàin huomannut, ettà kirjanpitàjàni kommunikoi kanssani englanniksi ja vaihtanut oman, erittàin selkeàn, italiansa erittàin epàselvààn englantiin. Hànen pyyntònsà kuulosti suomennettuna seuraavalta: 

-          Voitko leimata pikaisesti tàmàn paperin ja làhettàà sen Piemonten aluehallintoon, sillà mister Tonin on se allekirjoitettava. 

Ymmàrsin kyllà ettà mister Tonin on paperi allekirjoitettava, mutta ihmettelin suuresti kuka tàmà mister Toni aluehallinnossa on – joku isokin pààllikkò?
Salilla treenatessani aivoni ehkà kirkastuivat liikunnan vaikutuksesta ja tajusin, ettà mità ilmeisemmin sihteeri tarkoittaa, ettà Petterin on allekirjoitettava paperi. Petterin nimi on Tomi Petteri Laine, joten ihan ymmàrrettàvà kòmmàhdys nimessa yhdistettynà hyvin epàmààràiseen englantiin. Nauroin itsekseni ja laitoin nopeasti sihteerille viestin, ettà mister Toni allekirjoittaa paperin heti tànààn. 

Tàmàn jàlkeen oli muutaman pàivàn hiljaisuus. Tànà aamuna huomasin jàlleen viestin sàhkòpostissani. Ajattelin, ettà hienoa, nyt minua informoidaan kurssin alkamisen ajankohdasta. Kurssin piti alkaa jo kaksi viikkoa sitten, mutta sihteerin mukaan ilmoittautumishàssàkkà jostain syystà kestàà vielà jonkin tovin.

Tàmàn pàivàisessà kirjeessà kysytààn, olisiko millààn mahdollista ettà minà ja mister Toni voisimme tulla koululle Viseten leiman kanssa allekirjoittamaan jotain (en tiedà mità) ja leimaamaan samat paperit Viseten leimasimella. Vastattuani tottakai, saavumme heti kun mister Toni saapuu Suomesta Italiaan, kyselin lopussa varovaisesti alkaako kurssi kuitenkin jo tàmàn vuoden puolella.

Vastausta odotellen – ja mister Tonia Suomesta kotiin.