Elokuu

Elokuu 15 2011
Viikon verran olemme olleet italialaisia. Asemapaikknamme Lecco, 70 000 asukkaan kaupunki Lago di Comon kaakkoiskulmassa. Lecco ei ole turistikaupunki, toisin kuin enemman tunnettu kaupunki Como. Me asumme kaiken lisäksi kaupungin laidalla, aivan vuorten vieressa, kaupunginosan nimi on Acquate. Täälla olemme suuri ihmetyksen aihe, "suomalaisia Acquatessa!!!" Loistavaa meidän kannaltamme, sillä halusimme muuttaa keskelle tavallisia italialaisia, ja keskelle heidän tavalista arkeaan.

Tänään täälla on hiljaista, on pyhäpäivä ja kaikilla vapaata. Illalla pelkasin, etta jospa kirkko pyhäpäivän kunniaksi soittaa extrapaljon kelloja. Mutta aamu alkoi aivan normaalisti. Puoli kahdeksalta "heratys", silloin kelloja soitetaan niin pitkään ja niin kovaa, etta nukuminen on mahdotonta. Muuten soittelot ovat puolentunnin valein. Asumme aivan kirkon vieressa, joten tottumiseen menee kyllä aikaa. Alunperin veikkailinkin, etta asuntomme edullinen vuokra johtuu juuri tuosta kirkon läheisyydestä!

Aamuni alkavat silla nautinnolla, etta kipaisen lähikauppaan pitkin kapeita, vanhoja katuja. Alakertojen asunnoista kuuluu italialaisten perheiden aamupalakeskustelut tai kalkatukset. Täälla ei todellakaan mökötetä hiljaa oman lehden parissa, äänista päätellen kaikilla on paljon asiaa ja kaikki puhuvat yhteen ääneen. Lähistolläme on leipomo, makkarakauppa ja minimarket. Lisksi kaupungin paras Gelateria on taloamme vastapaata. Acquatesta löytyy myös kolme ravintolaa, kolme baaria ja kaksi b&b:ta. Puolen kilometrin päässä on myos uusi supermarket, joten saan hoidettua kävelemällä kaikki ruokaostokset.

Huomenna aloitamme koko perhe italian kielen kurssin. Se kestaa kolme viikkoa, sitten palkitsemme lapset lomalla Ligurian rannikolla ennen kuin koulu alkaa 12.9.
Toistaiseksi italian puhuminen on ollut helppoa, kunhan saa kakistetuksi jotain suustaan, niin italialaiset hoitavat loput. Sitten riittääkin, kun vain nyökyttelee, si, no, grazie mille! Mutta veikkaan, etta yksityisopettajamme on hieman vaativampi.