Tänä kyseisenä iltana lapsiperheet tekivät siis jo lähtöä, kun me pääsimme ruoan kimppuun. Lilli katseli vain haikeasti suuria leikkiviä lapsiryhmiä. Onneksi yksi pieni, Lillin ikäinen poika jäi jäljelle muitten lähdettyä. Lilli nakersi pitsaansa ja poika kulki edestakaisin pöytämme ohi luoden haikeita katseita Lilliin. Huomattuaan tämän Lilli alkoi laatia sotasuunnitelmaa kuinka päästä kontaktiin ihailijansa kanssa. Yritimme sanoa, että mene vain tekemään tuttavuutta, mutta puutteellisella kielitaidolla se tuntui Lillistä ylivoimaiselta. Onneksi kävi niin, että poika haki sisältä ravintolasta itselleen jäätelön. Lillli huomasi tilaisuutensa tulleen, ja meidän rohkaisemana lähti hakemaan itselleen täsmälleen samanlaista jäätelöä kuin pojalla oli.
Se oli siinä! Poika tajusi heti jäätelövalinnan olevan merkki ihastuksesta, ja loppuillan pariskunta vietti varjossa puiden alla jäätelöä syöden ja jutellen. (poika jutteli Lillille kovasti kaikenlaista ja Lilli nyökytteli) Lilli kävi välillä meidän luona pöydässä kysymässä miten sanotaan italiaksi se ja se….Kielenopiskelun motivaatio kasvoi hetkessä 100 prosentilla.
Tämä ihana pieni poika karkasi vielä perheeltäänkin parkkipaikalta sanomaan Lillille viimeiset ciao ciaot.
Lilli oli huipputyytyväinen iltaansa ja ensimmäiseen italialaiseen poikaystäväehdokkaaseen. Hetken mietittyään asiaa totesi kuitenkin: ”Oli sillä vähän ohuet hiukset”.
aaawwww ihana lilli! :D
VastaaPoista