Englantia italialaisittain

Julius, joka käy lukion ensimmäistä luokkaa, kertoi, että ensimmäisellä englannintunnilla oli pitänyt kuvailla opettajan kädessään pitämää reppua.  It’s red, it’s big …. Tänään Julle oli vihdoin päässyt taululle kirjoittamaan, mutta opettaja oli tullut kuiskimaan korvaan, että älä käytä noin monimutkaista kieltä, kukaan ei ymmärrä!

Italialaiset aloittavat englannin opiskelun kuusivuotiaina. En todellakaan ymmärrä mihin se kaikki aika käytetään, kun kymmenen vuoden päästä ollaan tuolla tasolla.

Suurin osa italialaisista ei halua puhua englantia. He suorastaan pelkäävät puhua sitä. Jos kysyn kaupassa, puhutteko englantia, myyjä alkaa nopeasti tehdä lähtöä mutisten jotain kollegastaan, joka puhuu hyvin kyseistä kieltä. Loppujen lopuksi, kun ”kielinero” myyjä pääsee paikalla, voin vain todeta, että on kuitenkin helpompi selvittää asia italiaksi.

Lisäksi kun italialainen puhuu englantia, (en todellakaan tiedä mihin tämä perustuu) saa kuulija olla todella tarkkana. Mennä ja tulla verbit menevät onnellisesti sekaisin, samoin aikamuodot, he ja she -muodot, viikonpäivät….

Silti olen onnellinen jokaisesta italialaisesta, joka suostuu puhumaan kanssani englantia. Tämänhetkinen italiankielen taitoni riittää kyllä kaupoissa asiointiin ja koulunpihalla kuulumisten vaihtoon, mutta pidempiaikainen jutustelu on kyllä hankalaa. Tänään olin kahvilla Tanjan kanssa (puhuimme englantia) ja myöhemmin pelasin tennistä Tizianin kanssa (puhuimme englantia). Oli mahtavaa herätä aamulla, ja tietää, että kaksi tapaamista uusien tuttavuuksia kanssa, jotka vielä kaiken lisäksi puhuvat ENGLANTIA!