Kun pääset italialaisen terveydenhoidon piiriin, tarvitset käyttääksesi sen palveluja terveyskortin, ”tessera sanitarian”. Pitkällisen ja erinnäisten väärien neuvojen jälkeen saimme selville ufficion, josta kortin voi käydä noutamassa. Menimme sinne hyvissä ajoin varustautuneina pitkään odotukseen. Yllättäen pääsimmekin tiskille nopeasti, mutta heti kättelyssä kävi ilmi, että koska mm. avioliittotodistuksemme oli kotona, kortteja ei voitu meille kirjoittaa. Olimme tehneet anteeksiantamattoman virheen Italiassa: emme olleet raahanneet mukanamme kansiota, joka sisältää todistukset lähes kaikesta mahdollisesta meihin liittyvistä asioista. (olin naureskellut näille kansioille, joita ihmiset kantavat jokaiseen kunnan toimistoon mukanaan, mutta alan pikkuhiljaa ymmärtää asian tärkeyden) .
Matka kotiin ja takaisin toimistoon todistusten kanssa. Tämän jälkeen saimme käteemme listan, josta valitsimme perheellemme oman lääkärin. Me katsoimme parhaimmaksi ottaa meitä lähimmän (50m asunnostamme). Tällä lääkärillä käymme sitten valittamassa kaikki vaivamme ja hän lähettää meidät eteenpäin, jos katsoo aiheelliseksi.
Minä tarvitsin itselleni ja lapsille terveystodistukset urheilua varten. Seurat vaativat niitä, ja jopa kuntosalisi haluaa todistuksen, että olen täysissä hengen ja ruumiin voimissani. Otin siis itseäni niskasta kiinni ja lähdin Lillin kanssa katsastamaan lääkäriämme.
Vastaanotto on todella aivan talomme lähellä, en ollut sitä vain koskaan huomannut. Ensimmäinen asia, joka pisti silmääni, oli seinässä oleva kyltti: Lääkäri XXXX, erikoistunut anestesiaan ja hammaslääketieteeseen. Minulla ei juuri sillä hetkellä ollut tarvetta kumpaakaan, mutta menin sisään kuitenkin. Vastaanotolle ei ollut ajanvarausta maanantai-iltana, joten kaikki pääsivät sisään vuorollaan. Ilahtuneena huomasin tutun kaupan tädin olevan myös jonossa. Varmistin häneltä, että tohtorimme ei ole siis VAIN hammaslääkäri ja myös ihan tavallinen lääkäri. "Kyllä kyllä, torstaisin hän hoitaa hampaita, muina päivinä muuta kehoa".
Vuoromme tultua tämä vanha herrasmies ensiksi ilmoitti, että hän ei hoida lapsia. Rouva hyvä, teidän täytyy etsiä lastenlääkäri. (tätä ei tietenkään terveystoimiston virkailija voinut minulle kertoa). Lääkäri sanoi, että minun on palattava toimistoon, ja valittava lapsillemme uusi lääkäri. No voisikohan kuitenkin kirjoittaa minulle todistuksen salia varten.
- Kyllä kyllä, olisiko teillä mukana jotain todistusta, että olette terve?
- Eiii, sanoin miettien, että mitähän todistusta tohtori mahtaa tarkoittaa. Mutisin jotain kaikkien papereiden olevan Suomessa.
- Selvä sitten , kirjoitan vain lähetteen tutkimuksiin.
- Saanko vastaanottojan tai jotain, kysyin.
- Ei ei, voitte tulla milloin tahansa uudestaan tämän lähetteen kanssa.
SIIS sain lähetteen hänelle itselleen verenpaineen yms. ottoa varten, mutta tämänkertaisella vastaanottokäynnillä hän ei voinut asioita hoitaa. Lähdin vastaanotolta lievästi ärtyneenä. Nyt minun pitää mennä uudestaan tutkituttamaan itseni, jotta saan paperin, jotta voin käydä salilla.
Seuraavana päivänä menin hakemaan lastenlääkärin nimeä terveystoimistosta. Hieman harmistuneena selitin, miten minun ja mieheni lääkäri ei hoida lapsia. Virkailija katsoi lääkärin nimeä ja sanoi iloisesti, ei tietenkään, hän hoitaa vain aikuisia. En jaksanut suuttua asiasta, kyseessä oli nimittäin eri virkailija, kuin se joka alun perin antoi meille lääkärin nimen.
Tänään olemme matkalla lastenlääkärin vastaanotolle. Mielenkiinnolla odotan.
Näin vuokraisäntäämme aamulla ja hän sanoi suosittelevansa lääkärin vaihtoa. Se meitä lähellä oleva ei ole kuulemma hyvä. Onneksi en kuitenkaan ole menossa hoidattamaan hampaitani hänellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti