Italian kielioppi

Kun aloin opiskella italiaa, ajattelin tyytyväisenä, että onpas helppoa. Pitkään elin sen harhaluulon vallassa, että italia on suhteellisen yksinkertainen kieli.

Valitettavasti olen herännyt huomaamaan, että italian verbioppi on aivan järkyttävän monimutkaista!

On olemassa preesens ja imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti,  konditionaali ja imparatiivi, aivan kuten Suomessakin.  Mutta on muun muassa olemassa toinenkin perfekti ja pluskvamperfekti. Näitä ei onneksi käytetä Pohjois-Italiasa, mutta muodot on kuitenkin tunnIstettava esim. tekstistä. Sitten on futuuri  ja futuuri anteriore.

Tämän lisäksi  on olemassa konjuktiivi, jolla on myös kaikki aikamuodot. Konjuktiivia käytetään mm. ehtovirkkeissä. Siis jälleen pitää opetella samasta verbistä eri muodot kaikille aikamuodoille. Ajattelin ensin, että jätän konjuktiivin kokonaan väliin, kunnes opettajani Madde valisti minua viime tunnillamme, että ilman konjuktiivia en voi sanoa esim. seuraavaa lausetta. Pelaisin (konditionaali) enenmmän tennistä, jos minulla olisi (konjuktiivin imperfekti) enenmmän aikaa.

Essere  esimerkiki on olla-verbi ja taipuu niinkin kummallisiksi muodoiksi kuin esimerkiksi:
(minä, sinä hän, me, te, he)

preesens:  sono , sei, e, siamo, siete, sono,

Imperfekti: ero, eri, era, eravamo, eravate, erano

passato remoto: fui, fosti, fu, fummo, foste, furono

konjuktiivi; sia, sia, sia, siamo, siate, siano

Futuuri. Saró, sarai, sará, saremo, sarete, saranno

Konditionaali; sarei, saresti, sarebbe, saremmo, sareste, sarebbero

Että se kielen yksinkertaisuudesta.

Verbioppia kertaillessa illat kuluvat rattoisasti!

Lisäksi olen muun muassa oppinut viime viikkojen aikana, miten sanotaan ”tarvitsen jotain”. Ei suinkaan kuten englannissa ”I need” , vaan italiaksi sanotaan yksinkertaisemmillaan minulla on tarve johonkin, tai sitten minua palvelisi jokin (ho bisogno di qualcosa, mi serve qualcosa). Eikä kukaan tule vierailemaan (vain lääkärissä tai museossa ”visiteerataan”) kylään tullaa löytämään meidät (trovare noi). Eikä kukaan tietenkään kävele (camminare) vaan menee jaloillaan (andare a piedi).