Rasmuksen luokkalaisten äidit muodostavat tiiviin ryhmän. Kaikki ovat tunteneet toisensa jo viitisen vuotta tai pidempääkin. Joka iltapäivä he kerääntyvät ringiksi koulun pihalle odottamaan ”pienokaisiaan” koulusta. Minut vedettiin mukaan tähän piiriin heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Kaikki olivat ystävällisiä ja avuliaita, eniten tietysi ne, jotka osasivat englantia.
Minulle oli jo vihjailtu, että pari, kolme kertaa vuodessa he lähtevät ulos illalla ilman miehiä ja lapsia. Nyt syksyn ensimmäinen pizzailta oli vihdoin ajankohtainen. Sen verran olen kuitenkin vielä ulkopuolinen, että kuulin asiasta jälkijunassa. Moni äideistä muisti kuitenkin varmistaa, että varmasti tiedän asiasta ja minulle järjestettiin myös kyyditys paikalle minun sitä mitenkään pyytämättä. Suomalaisena ajattelin, että onpas ystävällistä, ei tarvitse itse olla kuskina!
Kokoonnuimme ravintolaan ja ensimmäiseksi opin, että ”pizzailta” on yleisnimitys sille, että lähdetään ulos syömään porukassa. Jotkut tilasivat pizzaa, suurin osa ei. Toiseksi opin, että ulos lähteminen täällä tarkoittaa todella sitä, että mennään syömään – ei juomaan. Minä olin ensimmäinen, joka vienolla äänellä ehdotti, että eikö nyt otettaisi lasilliset viiniä. Loppujen lopuksi 15 naisesta 4 joi viiniä, loput vettä tai coca colaa.
Pöydässä kävi mieletön puheen papatus. Jos olette Italiassa olleet ja tarkkailleet isoja seurueita, niin puhehan pöydässä on jatkuvaa; välillä se nousee ja sitten taas laskee nousten jälleen päättyen naurunremakkaan. Tänä kyseisenä iltana puheen sai nousemaan (samalla käsien heilunta kiihtyi potenssiin 10) kaksi asiaa: se minkä kieli lasten oli järkevä valita ensi vuonna toiseksi vieraaksi kieleksi englannin rinnalla. Pöydässä syntyi heti kaksi rintamaa, saksa vastaan espanja. Molemmat rintamat perustelivat kantaansa vahvasti ja kovaäänisesti. Toinen yhtä vahva mutta yksimielinen rintama syntyi, kun piti äänestää siitä, otetaanko joulupäivälliselle mukaan lapset ja miehet vai vain lapset. Kaikki olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että ukot pysykööt kotona!
Ilta oli hauska, lähdimme käymään vielä baarissa (jossa useimmat joivat teetä!!!). Leccon iltaelämä on valitettavasti hyvin rauhallista ja iltakin oli torstai, joten kaikki olimme aivan poikki kun kahdentoista maissa lähdimme kotia kohden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti